No nih, lomilla ollaan ja hengissä. Minut laitettiin huoltokomppaniaan, toisen joukkueen toiseen ryhmään. Eka viikko meni aika paljon oppituntien parissa ja opeteltaessa puhuttelua, arvomerkkejä, sääntöjän, käyttäytymistä ja muodossa marssimista. Ekalla viikolla meillä oli käytössä kaksi t-paitaa ja kahdet sukat. Aromit tuvassa olivat sii melko mahtavat. Maihareissakin nimittäin piti pitää villasukkia kun oli kaks numeroo liian isot popot. Sulkeisiakin on ollut enemmän kun tarpeeksi. Ekat pari päivää olin hitonmoisessa migreenissä, ja sitten alko kamala selkä- ja niskakipu, kun asennon ylisuoraan ryhtiin ei oikein ollut lihakset tottuneet. Ketuttaa vaan kun tulin kipeeks, ja lihaskuntotestit jäi torstailta väliin. Ja periaatteessa eilinen oli turhaan vmtl, kun ei tehty mitään raskasta, kun radallekin mentiin maseilla.

Keskiviikko oli tosin melkoisen kettumainen päivä. Heti aamulla lähettiin pyörillä reppujen kanssa polkemaan ampumaradalle hemmetinmoisessa  rankkasateessa. Ja tunnetusti nämä sadevaatteet ei hengitä yhtään, niin hikiset vaatteet jäi mukavasti sinne alle sitten kylmyyttä lisäämään ammuntojen aikana. Kurkku oli jo aamulla kipeä, ja päivällä nousi kuume. Siellä sitten ammuttiin ja kierrettiin rasteilla, joita alikit pitivät mm. telamiinasta, käsikranaatista ja kenttäradioista. Poljin silti takaisin ampumaradalta, vaikka meinasin kyllä pyörtyä kun heikotti niin paljon. Ampumatulokset oli kumminkin melko hyvät (en oo ennemmin ampunu). Kympin kilpasarjassakin sain neljä kymppiä ja kaks ysiä. Tämänpäiväinen ammunta meni ihan perseelleen kun kädet täris ihan liikaa (oli vielä vähän lämpöä). Yks sarja meni nätisti kasaan, ja yliluutnantti antoi kehuja. Seuraava meni taas ihan metikköön ja yliluutnantti sitten sanoikin, että "Miettisellä tais vähän nousta hattuun, kun niin rauhattomasti ampui" :D.

Alikersantit on tosi mukavia, osaavat pitää kuria, mutta eivät ole mitään kusipäitä. Se vaan vähän häirihtee kun ne esim. sotkuun mentäessä kyselee kysymyksiä tyyliin "Montako norsua tarvitaan särmäämään punkka?", eikä saa nauraa yhtään. Kerrankin olin jonottamassa toimisto-AUn puheille, niin alikit tuli selittämään viereen, että "Vaikka kapteeni hyppis teidän edessä stringeissä ja hinkuttais persettään tuohon tankoon, niin te ette naura! Naama näkkärille, armeija on vakava paikka, imetään sitä hymyä". Sillon repesin täysin. :D 

Tokana päivänä piti mennä yliluutnantin juttusille ja samalla osoittaa, että hallitsee toimistokäyttäytymisen. Ennen inttiä vielä osasin arvomerkit, sitten kun menin toimistoon, niin aivoihin tuli täysi oikosulku ja sanoin yliluutnanttia evertiluutnantiks. Voi hemmetti, että hävetti! :D Onneks en sentään pihalle lentänyt, vaan loppuosa haastattelusta meni oikein mallikkaasti. Skapparit on asiallisia, varsinkin meidän joukkueen kouluttajat ovat vaativia ja osaavat kouluttaa meitä kovalla kädellä, naiset saa samaa kohtelua kun miehetkin, niinkun asian pitääkin olla. Toista voisi sitten sanoa eräästä lääkäristä, joka ekassa lääkärintarkastuksessa suositteli naisia lähtemään kotia, koska heitä ei armeijassa tarvita. Meidän keskustelu meni suunnilleen näin: "Mikäs saa naiset lähtemään armeijaan?" -Rakkaus omaa isänmaata  kohtaan ja halu oppia maanpuolustusta. "Ai nekö ei sitten rakasta omaa isänmaataan, jotka ei mene armeijaan?" -En minä niin sanonut, tämä on vaan minun tapani osoittaa se. "Mutta ajattele, naisia on täälläkin prikaatissa 32, ja miehiä 2000. Ihan hyvin pärjättäis ilman naisiakin. Teillä on 45 päivää aikaa lähteä kotiin, ja minun mielestäni kannattais käyttää se mahdollisuus." Loppua en viitsi edes julkaista. Toiselle tyttöselle tämä miekkonen oli sanonut, että "Tulit sitten miehiä täältä ehtimään?".

Uusia asioita on kumminkin tullut opittua; roskikseen ei ikinä laiteta roskia, taskut pidetään kiinni, rynkky on paras unikaveri (ei kuorsaa), jos lattialta löytyy roska täytyy koko rakennus siivota uudelleen, vessan pesussa ei käytetä pesuainetta, aamutoimien aikana on puolitoista minuuttia aikaa käydä kusella/pestä hampaat/pestä naama/laittaa hiukset/käydä suihkussa, ikinä ei naureta, seiniin ei nojailla eikä käsiä pidetä taskussa. Eli voitte uskoa, miten hemmetin vaikeeta lomilla on olla vapaasti. Ihan outoa :D Ainiin, ja tupakavereiden etunimiä ei tiedä kukaan. Kaikki ollaan vaan Miettisiä, Tuovisia, Paakinahoja, Eskelisiä jne.

Hoooh, ois ihan liikaa juttua tulossa, mutta ei jaksa kirjottaa ennää. Jatkan myöhemmin. Intissä on ylikivaa, ja on ihan kivaa olla lomillakin. (Mutta on vähän jo ikävä omaa rynkkyä) :P