Ja taas vierähti viikko. Univelkaa on melkosesti, vaikka olenkin melkein joka ilta mennyt kymmeneltä nukkumaan. Aamukuuden herätykset ei vaan ole mua varten. Tiistaina varsinkin herätys oli kamala; päästiin vasta yhdeltä yöllä nukkumaan lomilta tullessa. Kuudelta aamulla oli kymmenen minuuttia aikaa laittaa kamppeet päälle, laittaa punkka kuntoon ja olla pihalla. Ja kun se ei heti onnistunut, niin sittehän juostiin takasin sisälle minuuttia jatkamaan moonta kertaa. Teki minun flunssalle todella hyvää. Sinä iltana sitten kersantti ja vänrikki pitivät minulle kaksistaan kuntotestit tykkihallissa. Vatsoja meni 53 (kiitettvän raja 44), selkälihaksia meni 46 (kiitettävän raja 45), vauhditonta pituutta hyppäsin 205cm (joka on kiitettävän raja), leukoja meni viisi (kiitettävän raja 20) ja punnerruksia meni 32 naisten tyylillä. Yritin väittää kersantille ja vänrikille kivenkovaan, että muutkin naiset tekivät miestenpunnerruksia, mutta sanoivat, että naiset tekee näitä. Pyysin kuitenkin, että arvostelisivat ne edes miesten asteikon mukaan, eli silloin saisin hyvän arvosanan. Ei nimittäin olis kovin reilua muita tyttöjä kohtaan, että minä pääsisin helpommalla! Ei sillä, ei niitä miestenpunnerruksia ois kovin paljoa nimittäin edes mennyt; kerkesin juuri ennen kuntotestejä vetää päivällisellä mahan ylitäyteen kun en tiennyt tulevasta :D Sama juttu selkälihaksien kanssa, maha oli niin täynnä, että meinasin oksentaa siihen telttapatjalle. Lihaskuntotesteihin olen kumminkin ihan tyytyväinen.

Cooperi oli sitten mukavasti seuraavana päivänä. Tuli juostua 2355m (hyvän raja 2400m VITUTTAA!). Keuhkoista tosiaan loppu puhti, että en pystynyt rutistamaan enää tuota vaivaista 45 metriä. Ihme, että noinkin pitkälle pääsin kun mullahan on nyt ollut kamala yskä ja nuha kaks viikkoa. Ja siitä coopperista tuon vaan paheni. Köh köh. Vemppaa en kuitenkaan alentunut hakemaan. Kaksi päivää sitä paskaa riitti. Mikään ei ole nöyryyttävämpää kun kävellä mukeen vemppamuodossa. Vaikka olis pää kainalossa niin se on noloa. Joillekin pojille se ei tunnu missään. Aina jos on jotain rankempaa tiedossa, niin tietyiltä henkilöiltä saa kuulla, että seuraavan aamun suunnitelmat on istua veksissä. Hemmetin vässykät.

Keskiviikkona oli myös rastikoulutusta telamiinasta, kevyt kertasingosta, kenttäradiosta ja noptel- aseesta. Torstaina olikin sitten ampumaratapäivä. Jalat oli hieman hapoilla jo edellispäivän juoksemisesta, niin oli mukava ajella armeijan ihanalla pyörällä ampumaradalle :D Jo kohdistusammunnat makuultaan menivät kirjaimellisesti metsään. En tiedä miksi. Polviammunnoista ei ole sen parempaa sanottavaa. Se on yksinkertasesti maailman vaikein asento ampua. Rk3:sta sain vaan 45 pistettä. Mutta rk4 ammuttiin sitten 50 metristä (seisaaltaan ja polviasennosta vuorotellen), niin sain 91 pistettä. Kersantin kommentti oli vaan, että "Oho, onhan se Miettinenkin osunu tauluun". Illalla sai sitten puunata asetta hullunlailla, mutta se meni kuitenkin ekalla läpi torstain ja perjantainkin tarkastuksista. Torstaina oli muuten suunnistustakin. Joka oli muuten hemmetin mukavaa! Siitä minun kompassista ei tosin ole mihinkään kun neula pyörii siinä ihan miten sattuu... Torstaina saatiin myös syödä herkku-hernekeitto-pannari ateria pakista ulkona. Ikinä ei oo ruoka maistunu niin hyvälle! Johtui varmaan siitä, että radalla kerkesin vaan huitaista huiviini vain yhden vanukkaan. 

Perjantaina oli sitten eka marssiharjoitus. Opeteltiin käsimerkkejä, käskynantomuotoon menemistä, yms. perusjuttuja. Varustuksena oli pelkkä tetsari ja ase. Marssi oli melko lyhyt, mutta suunnilleen minuutin välein piti rynnätä äkkiä jorpakkoon suojaan viholliselta. Mukavaa touhua oli, mutta vaatteet meni ihan märäks :D Sieltä jouduin sitten lähtemään kesken pois P1-kokeen takia, kun minä oli meidän komppaniassa ainut, joka sitä ei ollut suorittanut. Oli muuten hemmetin vaikea koe niiden laskujen osalta. Hemmetti kun ei meinaa enää kertotaulukaan muistua mieleen. Meillä oli viime viikolla vko1 koe, sain siitä pisteitä 44/50, eli komppanian kolmanneksi paras tulos. Vko2 koe oli keskiviikkona ja siitä sain 31/36 pistettä. Sama tulos oli yhdellä pojalla myös, ja se oli komppanian paras tulos. Että ihan hyvin meni :) Nyt vaan jännittää hulluna p1 ja p2 kokeiden tulokset. Ne merkkaa auk- ja ruk- valinnoissa melkoisen paljon :S

Vapaaehtoisia harjotuksia on ollut parina iltana liittyen aseenkäsittelyyn. Niihin olen osallistunut aina kun olen kerennyt. Aseenkäsittelyä ei nimittäin ikinä voi harjotella liikaa. Taistelijan pitäisi pystyä purkamaan rynnäkkökivääri 5 sekunnissa ja kokoamaan se 15 sekunnissa. Hui kamala. Sulkeisiakin on ollut melkein joka päivä. Marssiminen sujuu mukavasti, vaikka joudunkin ottamaan ylipitkiä askelia, että pysyisin poikien tahdissa (meinaa perse revetä!). Kulmamiehenä on vaan yleensä se joukkueen pisin kaveri, ja minä taidan olla lyhyin. Tahtijuoksu menee taas sitten ihan päin helvettiä :D Aseotteet sujuvat ihan hyvin, mitä nyt aseen hihna jää usein mutkalle. Askelsiirrot ovat nyt jo vähän sujuvampia, mutta opetusavoneliöön meneminen ei onnistu ikinä hyvin meidän joukkueelta. Hyvä kun ollaan nyt harjoiteltu valaa varten sitä "lakki-päästä" "lakki-päähän" -komentoja, niin kaikilla jää ne lippikset ihan mutkalle päähän, kun eihän niitä voi muodossa rueta korjailemaan. Voin vaan kuvitella miltä porukka näyttää sen jälkeen kun baretit on nopeesti heitetty päähän :D Varsinkaan monilla tytöillä se hatun laittaminen päähän ei ole niin nopeasti suoritettava homma ison nutturan takia. Luojan kiitos, että itse leikkasin hiukset. Oon nyt jo huomannu, että lyhyet hiukset on sata kertaa helpommat kun pitkät, kun ei nutturoita tarvitse aamulla värkkäillä. Meillä on muutenkin HK:ssa aika tarkkaa hiusten kanssa, pinnit ja ponnarit tulee olla hiusten värisiä otsatukkaa ei saa olla, ja nutturasta ei saa törröttää suortuvia. Mutta tarkkaa sen pitää ollakin. Ei se ole sotilaallisen näköistä jos painetaan menemään letti liehuen.

Intin maiharit on muuten parhaat! Lomilla on ihan kamalaa vetää omat kovat Undergroundin maiharit jalkaan. Eli oon siis pitäny intin maihareita lomillakin. Aivan ihanat kengät, ei hierrä mistään, eikä yhtään rakkoa oo jalkoihin tullut (toisin kun muille, Tarullakin oli kahdeksan rakkoa molemmissa jaloissa!).

Nyt piti muuten ilmoitustaulun listoille merkitä jatkokoulutus halukkuudet. Laitoin ensimmäiseksi toiveeksi viesti-AUKin, toiseksi kivääri-AUKin ja kolmanneksi Lääkintä-AUKin. Suurin osa meidän tuvan tytöistä haluaa kivääri-AUKiin, lääkintä kiinnostaa myös monia. Minä ja Seppänen ollaan ainoat, jotka haluaa viestiin. Saas nähdä minne pääsee. Eihän siihen enää kauaa ole, kun se selviää. Ensi viikolla on yliluutnantin haastattelut. Jospa nyt jo osaisin sen toimistokäyttäytymisenkin vähän paremmin :D

Mutta mutta, lisää tekstiä tulee sitten sen jälkeen, kun minustakin on tullut jääkäri. Ja olen saanut lomapuvun hihaani suomenlipun (on muuten aika orvon näköinen takki, ilman mitään merkkejä). Kaksi viikkoa ollaan nyt siis kiinni, vala on 10.8, jonka jälkeen kolmen päivän loma. Seuraavista viikoista tulee fyysisesti raskaita (ainakin sen mukaan mitä viikko-ohjelma lupailee), mutta sitähän sinne hakemaan mentiinkin. Äh, tänä iltana pitää varmaan taas pyörähtää kaupungilla kuulemassa kavereiden "Miten sua jaksaa kiinnostaa joku vitun intti?" "Oliko järkee mennä vapaaehtosena sinne?" -saarnat. Huoh. Edelleen vaan tykkäilen siitä hommasta. Parasta ikinä.