Tuota meillä jaksettiin huudattaa ennen valaa :D Saas nähdä. Kaks viikkoa vierähti nopeasti ja on päästy puuhailemaan kaikenlaista. Kerron nyt vähän sekaisin viime viikkojen tapahtumista, kun ei voi itekkään kunnolla muistaa mitä ollaan milloinkin tehty. 

Ekalla viikolla meillä oli taas rasteja ulkona käsikranaatista, telamiinasta, kevyestä kertasingosta yms. Ja sitten oli ah, niin mukavaa, suojelukoulutusta. Harjoteltiin vetämään suojavarustusta suojeluvaroituksen/-hälytyksen tullessa päälle. Onneks itelläni oli sinä päivänä piilarit silmissä, muuten varmaan oisin kompastellut joka kannon nokkaan ilman silmälaseja. Ja kuten arvata saattaa, niin rastipäivinä oli joko hemmetinmoinen vesisade (rynkky muistutti lähinnä saharan autiomaata hiekan määrän takia) tai sitten 30 asteen helle. Sopivaa säätä ei Kajaanissa ole ikinä :D Meillä on ollut myös suunnistusta, kamppailukoulutusta, lenkkejä alikersanttien vetämänä, pallopelejä. Muutama oppituntikin oli, jolloin opittiin muun muassa, että "Jos ei käy tarpeeksi usein suihkussa, niin pojille tulee esinahan alle semmonen juustorengas, ja se kun tulehtuu niin sitten kävellään kun pingviini." 

Ampumaradalla käytiin pari päivää ampumassa rk7. Perseelleenhän se meni, kuten arvata saattaa. Kääntyviin tauluihin ei ole helppo ampua, varsinkin kun ne on näkyvissä vaan viisi tai kolme sekuntia. Pettynyt olin tuloksiin. Mutta jotain positiivistakin sentään. Suoritin johtajatehtäväradan siihen malliin, että sen jälkeen kokelas onnitteli minua komppanian parhaasta suorituksesta *korviin asti hymy*, 40 pistettä sain ja täydet oli 50. Johtajatehtävä rata oli kyllä hemmetin mukava suorittaa, siinä siis mitataan ihmisen luontaisia johtajan kykyjä. Nyt on kokelaatkin enemmän olleet meitä kouluttamassa. Mukavia, asiallisia tyyppejä kaikki. Ei mitään valittamista.

Meillä oli myös yönyliharjoitus. Parin tunnin matka marssittiin leiripaikalle, ja seuraavana päivänä takasin. Marssin tarkkaa kilometrimäärää en tiedä. Teltan pystytystä harjoteltiin semmoset viisi kertaa peräkkäin, ja sää oli taas paskin mahdollinen eli vesisade. Yö meni koiranunta nukkuessa ja mulla oli viimenen kipinävuoro. Aamulla laitettiin teltta kasaan, ja meillä oli päivä rastikoulutusta ennen kassulle lähtöä. Harjoiteltiin mm. taistelijan etenemismuotoja ja poteron kaivamista. Ihan mukavaa oli =) Vitutti vaan, kun missään välissä ei kerenny käymään kusella kunnolla. Helppoohan se poikien on viereisen puun juuressa jormaa vilauttaa, mutta meidän naisten pitää lähteä vähän kauemmas sitä persettä esittelemään. Yritä siinä sitten etsiä metsästä suojaisa paikka, kun sata jätkää vilisee ympärillä.

Maanantaina oli yliluutnantin haastattelut. Mulla oli se vartin yli kahdeltatoista... yöllä. Yliluutnantti ehdotti minulle huoltopalvelu-AUKia, jolle sanoin ehdottoman ein. Varmaa tietoa en vielä saanut, mihin linjalle tästä jatketaan, mutta nimeni koreili siinä "johtajakoulutukseen lähtevät" listassa, jonka yliluutnantti meille eilen luetteli.

Vala oli eilen. Oli kyllä todella hieno tilaisuus. Tahtimarssi ei tosin mennyt ihan kaikilta osin putkeen. Meidät ylennettiin jääkäreiksi ja saatiin hienot Kainuun prikaatin tunnukset hihaan ja suomenliput. Ennen lomalle lähtöa yliluutnantti vielä huusi; "Alokkaat, asento, lomille mars, taakse pstu!" Melkein puolet porukasta lähti juoksemaan, ennen kun tajusi että eipä me ollakkaan enää alokkaita. :D Nyt olisi kolmen päivän loma, ja sitten alkaakin suuri koitos; 90km polkupyörämarssi ampumaleirille, joka kestää kolme päivää. Voidaan olla melko väsyneitä sen reissun jälkeen.

Meille tuli muuten tupaan uusi tyttö. Tiedustelukomppanian ainut naispuolinen henkilö majoittuu siis meillä huoltokomppaniassa kun tiedustelukomppaniassa ei ole naisten tupaa. Mukava oli saada uusi tuttavuus meidän porukkaan. Muuten tyttöjen joukko on pysynyt ennallaan huoltokomppaniassa. Yhteensä kolme naista on keskeyttänyt alussa, mutta nyt enää kotiin ei ole kukaan lähdössä, eikä se puolentoista viikon päästä ole enää mahdollistakaan kun 45pvn harkinta-aika umpeutuu. Itsellä keskeyttäminen ei ole kertaakaan edes käynyt mielessä. Olen ollut vain lähinnä yllättynyt siitä, miten paljon olen intistä tykännyt! Jännä huomata, miten armeija on muuttanut luonnettani. Enää en stressaa niin pikkuasioista kuin ennen, ja huolehdi turhista. Annan asioiden mennä omalla painollaan, teen parhaani kaikissa suorituksissa ja pidän tavoitteet korkealla. On mukavaa, kun joka päivä tulee uusia haasteita ja mielenkiintoista opittavaa vastaan, tuntuu hyvälle kun voi aiheesta olla ylpeä itsestään. Pelkkä ajatuskin kouluun palaamisesta alkaa vituttamaan. Onneksi sinne ei tartte mennä. Ainakaan vielä vuoteen.

Alan muuten vihdoin ja viimein parantua. Harmittaa kovasti kun tiistaina taistelukoulutus jäi minulta osittain väliin veksissä käynnin takia, ja tärkeitä asioita jäi oppimatta. Tulehdusarvot olivat koholla ja lekuri totesi minulle poskiontelotulehduksen. Sain lääkekuurin ja nyt on olo parempi. Ei ollu kiva juosta muiden mukana kun pelkästään portaissa pulssi nousi kahteensataan ja parin tunnin välein tuli kamalia yskäkohtauksia, jotka ei meinanneet loppua millään. Jospa nyt pysyisin terveenä. Meidän komppaniassa on vaan liikkeellä paljon angiinaa ja silmätulehdusta. Toivottavasti ne ei minulle tartu. Eniten tässä sairastelussa kumminki vituttaa se, etten oo päässy käymään salilla koko inttiaikana! Lihakset on kutistunu ihan olemattomiin, kun palveluksessa saa oikeestaan reeniä vaan hapenottokyky.

Viime viikoilla opittua; kärpäset ruuassa ovat vain lisäproteiinia, kamiinalla voi lämmittää teltan saunaksi, kaasunaamari on mukava kaveri lenkillä, on vaikeaa olla nainen leirillä kun tulee kusi/paskahätä, nesteitä pitää juoda (en tiedä tekikö yliluutnanttimme oikein kun käski ensi viikon harjoitusta varten juoda viikonloppuna tarpeeksi nesteitä, monet saattoivat ymmärtää tämän väärin), jos käsketään ottamaan pinkasta kiinni ja vilkuttamaan niin tätä ei saa tehdä pelkästään yhdellä kädellä (onneksi meidän tuvassa kaikki tajusi jujun ja vilkutti eri kädellä), tyhjän tuvan ovea ei jätetä sekuntiksikaan auki eikä valoja päälle jos tuvasta lähdetään esim. vessaan täyttämään kenttäpulloa (punkat räjähtää), lomapuku on mukavan lämmin 30 asteen helteellä, ei kannata dipata rynkyn piippua hiekkaan ja jos kaivat telamiinoja maahan sateella. älä missään nimessä käytä nahkahanskoja.