Nyt on jo viisi viikkoa RUK:ta takana. Viime viikko meni leirin merkeissä. Sain olla kk-mies, joukkueen johtaja ja sinkopartion johtaja. Viimeinen yö meni vähän puihin, kun tenusin apilaksen kanssa pimeessä metsässä siihen malliin, että polvi rusahti. Päivä joukkueenjohtajana meni mielestäni ihan mukavasti. Ensimmäinen puolustukseen ryhmittyminen meni vähän keturalleen, mutta korjasin kaiki virheet seuraavassa vedossa. Tuli vietettyä eka yö sissiteltassa. Uusia kokemuksia. Muuten meillä on ollu sulkeisia, asekäsittelyä ja viestivälinekoulutusta (myös koe näistä), oppitunteja, kokeita ja kokeita. Ja olipas viime sunnuntaina mukava marssikilpailukin. 12km, mulla oli mukana mukava 19kg taisteluvarustus, ja juostenhan se mentiin. Jalat oli kyllä ihan hajalla monta päivää sen jälkeen, eikä toisen jalan jalkapohja oo vieläkään entisellään. Vihlova kipu tuntuu joka askeleella. Nyt tuntuu, että tulen taas kipeeks. Leirillä palelin ihan hemmetisti, kun piti pitkiä aikoja kyyhöttää asemissa vesisateessa. Oli meillä kyllä ihan oikea vihollinen jota odottaa :P

Ens viikolla alkaakin jo yhteistoimintaharjoitukset. Spadet tekee meille ruuat ja tehdään aika paljon yhteistyötä tulenjohdon kanssa.

Meillä on kyllä hemmetin hyvä ryhmähenki. Meidän tuvan jätkät on ihan mahtavia :D Joissakin pojilla (ei siis meidän ryhmässä) on kyllä havaittavissa vähän sellasta asennetta, että naisista ei hirveesti intissä tykätä. Ja sitten liikkuu näitä tornareita, että naisilla on marsseilla muka kevennetty varustus. Dääm, minä en oo kyllä semmosta huomannu. Pitäähän meidän sodassakin kantaa ihan samat varusteet mitä muillakin sotilailla. Pääasia, että kouluttajat ovat kumminkin asiallisia meitä kohtaan, ja kohtelevat samalla tavalla kun poikiakin. Minä en ainakaan halua mitään erityiskohtelua missään asiassa.

Pakko kirjottaa tähän loppuun meidän kouluttajan sanoja: "Esimerkiksi vähän matkaa poteron eteen voidaan asentaa miinoite. Sitten kun ukko kävelee lähelle, vetäistään narusta ja nautitaan kesästä."