Luku senkun vähenee. Parhaiten sen huomaa varmaankin läheiset. En tiedä, onko se tämä odottaminen vai mikä, joka saa minut hermoraunion partaalle. Pienetkin asiat tuntuu tuottavan suunnatonta stressiä. Eikä asiaa yhtään helpota se, että käden reistailu senkun jatkuu. Ensi viikolla saan siihen uutta piikkiä vähän eri kohtaan. Sitten saa olla taas avuttomana pari päivää kun ei oikea käsi toimi. Jos ei vaiva sillä parane, niin olkoon. Minä en ala yhtä raajaani murehtimaan, kyllä se mukana joka tapauksessa roikkuu. Harmittaa vaan vietävästi jos esim. kuntotestit menee tämän räpylän takia puihin.

Huomenna auto menee katsastukseen. Toivottavasti ei tule mitään suurempia sanomisia. Iskarit on edessä ainakin vuotaneet ja aika lopussa... Toyotalla kävin siihen kuiteski kärylapun hakemassa. Hiilivedyt näytti aika hurjia lukemia, mutta vähän huijaamalla sai kelvollisen lapun tulostettua. Oishan sen testin voinu ottaa vaikka viereisestä autosta ja laittaa eri rekisterinumero vaan lappuun. Mutta en mä nyt niin paljon huijaamaan ala :D Pitäis vielä Carinaan vaihtaa venttiilivarren kumit, öljyt, jäähdytysnesteet ja jarrunesteet. Vapaaehtoiset ilmoittautukoot mulle. Itselläni ei kyseiseen hommaan ole inspiraatiota, kun ne pitäis äitin luona tehdä ilman kunnollisia työkaluja ja nosturia. Pöh.

Siirsin Polarin kehonikäkartoituksenkin huomiseksi. Siinä toivossa, että käsi ois parempi. Ei vaan ole. Pitäis vaan päästä aikaseen nukkumaan, kun suositus on, että ennen testiä olis nukkunu kunnon yöunet. Se nyt ei onnistu kuitenkaan. Viime yönä menin nukkumaan kolmelta. Heräsin aamulla salkkareita kattomaan, mutta simahdin niiden jälkeen unten maille vielä kolmeks tunniks. Voi jestas, että mä tulen vihaamaan niitä armeijan aamuherätyksiä. Ikinä en ole mikään aamuvirkku ollut, enkä tule olemaan.

Nyt on pohdinta käynnissä, menenkö Kajaaniin junalla vai linja-autolla. Linja-auto olis vamaan luontevin vaihtoehto, kun junassa en ole Suomen puolella kulkenut. Tiedä mistä Inarista itteni löytäisin. Äiti sano, että taksiraha on otettava mukaan, jos ei pääsekään perille muuten. No juuh, enköhän luota kumminkin, että pärjään ilman taksia.

Eilen kävin ostamassa kaikenlaista tarpeellista (ja tarpeetonta) tavaraa lähtöö varten. Rahaa meni huimat 45 euroa. Pitäis vielä käydä shoppailemassa uikkarit, kunnon Leatherman ja alusvaatteita. Apteekkiin on myös piiitkä ostoslista.

Uudet silmälasitkin sain. Näytän ihan kirjastotätiltä. Ja ne kerpeleet valuu koko ajan. Uusia piilolinssejäkin laitoin tilaukseen, uutta mallia tällä kertaa. Edellisen merkin piilarit olivat todella hankalat laittaa silmään suuren halkaisijan takia. En kyllä tiedä tulenko niitä piilareita intissä tarviimaan ollenkaan (tai kerkeäänkö niitä edes laittamaan), mutta varalta ajattelin muutaman parin mukaan ottaa. Esimerkiksi uimahallissa on huomattavasti helpompaa kun näkeekin jotain.

Kelalta tuli päätös sotilasavustuksesta. Maksaa yhtiövastikkeen, vesimaksun, asuntolainan korot ja sähkölaskut. Eli aika hyvin! Eipähän tartte aina olla äidiltä rahaa vinkumassa.