Tj 0, ollut jo melkein kuukauden verran, mutta sitä aikasemmin en oo saanu mitään kirjoitusta aikaseks. kaikki hommat on kasaantuneet tähän kotiutumisen jälkeiseen elämään.
Mutta juu. Viimeset viikot intissä, sen vähän mitä nyt muistan, niin koostuivat melko pitkälle rötväyksestä. En oo varmaan ikinä niin paljon nukkunu päiväunia. Viimeisinä päivinä oli ohjelmassa myös pallopelejä, ja sotaleffojen katselua. Ja mikä parasta, varusteiden, tväl-materiaalin ja suksien palautus :) Kotiutumiskonsertissa meitä oli viihdyttämässä Stalingrad cowgirls ja Klamydia. Ekassa ei paljoa kehumista ollut. Lavalla kimitti ja kiroili peikkolauman näköinen tyttöjengi, joiden oli pakko vielä heittää paidat pois konsertin lopuksi varusmiesten innoittamana. Viimeisin bändi vei voiton. Jamiteltiin Himaan-kappaletta täysillä! Kerrassaan muksaa oli. =)
Kotiutumispäivänä heti kahdeksalta aamulla ups.kokeilla oli ylentämistilaisuus. Siellä hienossa rivissä seisottiin, kuunneltiin cd:ltä kunniamarssit ja "tällä päivämäärällä tasavallan presidentti on ylentänyt teidät upseerikokelaat vänrikeiksi". Sitten komppanian päälliköt kiinnittivät arvomerkit ja käteltiin ainakin kahtakymmentä tyyppiä. Juotiin munkkikahvit ja yksikköön takas vänskänä.
Yksikössä käytiin palauttelemassa viimeisiä kuitilla olevia tavaroita, ja ruokailun jälkeen saatiin vetää siviilikamat niskaan. Me tytöt linnoittauduimme vessaan meikkikerhoon, ja totisesti jokainen näytti aivan erilaiselta mitä 91:ssä! Varusvarastolle mentiin palauttelemaan sitten viimeiset kamat, ja sieltä poistullessa sai kuulla 1JK:n jätkien vihellyksiä enemmän kuin tarpeeks :D
Seuraavaks saatiinki jo passit kouraan, ja jaettiin muutama kunniakirja. Itse sain Kainuun prikaatin mitalin "paras johtaja", josta oon kyllä hemmetin ylpee :) Sitten viimeiset sanat skappareille, ja eikun reserviin mars. Ville tuli meitä hakemaan, ja ajettiin Alkon kautta suoraan Kuopioon.
Nyt kun jälkeenpäin miettii tuota vuotta. Oliko se nyt sellaista kun kuvittelin? No ei todellakaan. Ajattelin, että armeijan käyminen olis jotain suurta ja jotain hienoa. Todellisuudessa se on lähinnä keskenkasvuisten poikien leiri, jossa sai enemmän kuin usein huomata, että naisia ei sinne kaivata. Fyysinen kunto romahti tuon vuoden aikana todella paljon alaspäin, lihoinkin muutaman kilon. Ikinä ei saatu lisää liikuntakoulutusta, vaikka pyydettiin. Hyvillä mielin silti muistellaan, ja takaisin on kova kaipuu :) Ehkäpä vielä joskus...
perjantai, 1. elokuu 2008
TJ0
maanantai, 23. kesäkuu 2008
TJ 11
Nyt on jo aika vähän. Mutta kaikkea on taas kerenny tapahtua.
Ennen loppusotaa olimme muutaman yön nakkileirillä Vuosangassa. Toimenkuvani ei ollut kovin haastava; maalailimme puihin punaisella maalilla vaara-alueen rajan merkkejä :D Sainpahan mukavat rusketusrajat.
10.-17.6 oli se kauan ja pitkään odotettu loppusota Valtimon metsissä. Oltiin viikon aikana kolmella eri alueella, josta ensimmäinen oli suosikkini. Kunnossapitokomppania ryhmittyi Rumon koululle pariksi yöksi. Eipä ole ennen tullut vietettyä niin mukavaa ja ylellistä leirielämää :D Loppuleiri oltiinkin itikoiden syötävänä metsässä. Varsinaista vihollista en itse nähnyt kertaakaan, mutta vihollisen lentotoimintaa oli siitäkin edestä. Vähän väliä sai ravata puun juurella ilmahälytyksien takia. Parina viimeisenä päivänä vasen jalkani alkoi oireilemaan. Olihan siinä jo kaks viikkoa ollut lihastulehdus, mutta ei oo sen kummemmin vaivannut ennen tätä. Nyt tätä kirjotellessani jalkani on vieläki kipee, vaikka oon syöny 800mg buranoita kolmesti päivässä viikon verran. Lääkärin mukaan magneettikuvauksella selviäisi tarkasti vaivan laatu. Saas nähdä pääsenkö valtion kustannuksella enää kuvaukseen tässä vaiheessa inttiä.
Loppusodan viimeisenä päivänä minulla oli aika viisaudenhampaanpoistoon, ja siitä saan kärsiä vieläkin. Nyt juhannuslomilla ollessani hampaan tilalla oleva reikä on tulehtunut ja välillä koskee niin, että meinaa taju lähteä. Juuri tulinkin lääkäristä, mutta huomenna uudestaan.
Välillä jotain kivaakin; perjantaina alkaa moottoripyöräkortin teoriatunnit. Kauan odotettu haave on toteutumassa :) Parin viikon päästä alkaa reilun kuukauden kesäloma. Ei osaa kyllä vieläkään sisäistää sitä, että kotiutuminen on lähellä. Vaikka perjantaina saatiin hokitsuunkin uusi satsi tuoreita alikersantteja :)
Mutta juu. Minäpä häippäsen tästä. Ei näin nättinä päivänä sisällä malta olla.
Ennen loppusotaa olimme muutaman yön nakkileirillä Vuosangassa. Toimenkuvani ei ollut kovin haastava; maalailimme puihin punaisella maalilla vaara-alueen rajan merkkejä :D Sainpahan mukavat rusketusrajat.
10.-17.6 oli se kauan ja pitkään odotettu loppusota Valtimon metsissä. Oltiin viikon aikana kolmella eri alueella, josta ensimmäinen oli suosikkini. Kunnossapitokomppania ryhmittyi Rumon koululle pariksi yöksi. Eipä ole ennen tullut vietettyä niin mukavaa ja ylellistä leirielämää :D Loppuleiri oltiinkin itikoiden syötävänä metsässä. Varsinaista vihollista en itse nähnyt kertaakaan, mutta vihollisen lentotoimintaa oli siitäkin edestä. Vähän väliä sai ravata puun juurella ilmahälytyksien takia. Parina viimeisenä päivänä vasen jalkani alkoi oireilemaan. Olihan siinä jo kaks viikkoa ollut lihastulehdus, mutta ei oo sen kummemmin vaivannut ennen tätä. Nyt tätä kirjotellessani jalkani on vieläki kipee, vaikka oon syöny 800mg buranoita kolmesti päivässä viikon verran. Lääkärin mukaan magneettikuvauksella selviäisi tarkasti vaivan laatu. Saas nähdä pääsenkö valtion kustannuksella enää kuvaukseen tässä vaiheessa inttiä.
Loppusodan viimeisenä päivänä minulla oli aika viisaudenhampaanpoistoon, ja siitä saan kärsiä vieläkin. Nyt juhannuslomilla ollessani hampaan tilalla oleva reikä on tulehtunut ja välillä koskee niin, että meinaa taju lähteä. Juuri tulinkin lääkäristä, mutta huomenna uudestaan.
Välillä jotain kivaakin; perjantaina alkaa moottoripyöräkortin teoriatunnit. Kauan odotettu haave on toteutumassa :) Parin viikon päästä alkaa reilun kuukauden kesäloma. Ei osaa kyllä vieläkään sisäistää sitä, että kotiutuminen on lähellä. Vaikka perjantaina saatiin hokitsuunkin uusi satsi tuoreita alikersantteja :)
Mutta juu. Minäpä häippäsen tästä. Ei näin nättinä päivänä sisällä malta olla.
lauantai, 17. toukokuu 2008
Tj 48.
Diu diu. Lomilla ollaan taas viikon verran. Tämä viikko viihdyttiin Vuosangan metsissä taisteluleirin merkeissä. Vaihdettiin paikkaa nelisen kertaa. Marssikäskyjen laatimiset tuli vähän turhankin tutuiksi, ja pääsin jopa kokeilemaan mitä hommia tiedustelu-valmistelu osastossa pääsee tekemään. Leiri oli yhtä hulinaa. Vähän väliä sissit teki tiedusteluretkiään, panssarivaunukin eksyi meidän alueelle ja koottiin torjuntaosasto vastahyökkäyksiin. Jota johti, kukas muu kuin minä. Eilen päästiin jääkärijoukkueena hyökkäämään/puolustamaan, olipa mukava verestää RUK muistoja :) Viime yönä meille oli määrätty lepoaikaa 21-06 välisenä aikana, jonkun uuden määräyksen takia (aikainen lomille lähtö, eikä skapparit halua, että kukaan ajaa lomamatkalla väsyn takia kolarin). Kuudesta alkaen kumminkin vartiovuorot alkoi pyöriä ihan normaalisti. Itte heräsin kipinään 05:00 (joo-o, koksukin istuu kipinässä :D), ja kuudelta möngin takaisin makuupussiin puolen tunnin unien toivossa. Otin oikein mukavan nukkuma-asennon sen jälkeen kun olin heittänyt päällysvaatteet pois ja vetänyt pipon silmille. Melkein kerkesin nukahtaa, kun yhden ryhmän pesäkkeen alueelta kuuluu hitonmoinen pauke. Sissithän ne siellä perkule, ja eikun vauhdilla komentoteltalle ilmoittamaan siitä muille yksiköille. Komentoteltan viestipäivystäjä oli hoitamassa kalustolaskentaa, joten sain tehdä siinä viestimiehen ja kahden lähetin hommat samalla. Oon tosiaankin oppinu noista radioistakin jotain, kun joka leirillä niitä on joutunu värkkäämään. Oli mulla siinä torjuntaosastossakin eilen oma lähetti radioineen.
Varapäällikön hommat on olleet ihan mukavat. Haastavia hommia on jo nyt, vaikka meillä on komppaniassa vain yksi joukkue. Sodan aikanahan mulla olisi alaisuudessa neljä joukkuetta. Jospa kertauksissa pääsis tähän tutustumaan.
Kapteeni suostutteli viime viikolla mua jäämään soppariks. Edes siksi aikaa, kunnes työt alkaa elokuussa. Kerkesin jo innostua asiasta, mutta sitten päällikkö sanoi etteivät ota mielellään pätkätyöläisiä, vaan kerralla sellasen joka on puoli vuotta. Nooh, muutaman viikon loma ennen töiden alkua intin jälkeen ei oo varmaan yhtään pahitteeks.
On kyllä kieltämättä ollu sellasia päiviä, jolloin tuntuu ettei mikään onnistu, alaiset ei hoida hommiaan, ja vertaiset vaan vittuilee, mutta on se tän pirun hyvän kokonaisuuden rinnalla melko pientä. Intti on ollu mun tähänastisen elämäni mielenkiintosinta aikaa. On tullu koettua suurin mahdollinen ilontunne, vitutus, henkinen/fyysinen väsähtäminen, onnistumisen ilo ja stressi. Kyllä voi viitata kintaalla oman siviilimaailman ongelmille, kun ei ne tunnu oikein miltään intissä koetun paineen rinnalla :D Siihenkin on tottunu. Enää ei jaksa stressata, niinkun esim. p-kaudella. Sillon oli tosi kovat paineet suoritumisesta. Rukkiin oli pakko päästä. Nyt vaan luotetaan siihen, että "järjestelmä hoitaa", kuten meidän komppaniassa on tapana sanoo :D
Nyt kieltämättä on tullut laskettua aamuja, mutta tiiän kun heinäkuun 4. pv kävelen viimesen kerran portista ulos, niin aika haikee mieli tulee. Intin tiettyjä juttuja tulee tosi ikävä, mutta joitakin ei todellakaan halua edes muistella.
No nyt riittää tämä paskanjauhaminen. Heh, tuosta tuli muuten mieleen. Näin viime vkl mun veljee pitkästä aikaa pariin kuukauteen. Kerkesin sille kaks minuuttia jutustella niin eka veljen kommentti oli "Kyllä huomaa, että neiti on ollu armeijassa kun lauseet on niin vittua ja perkelettä täynnä".
Mut joo, meen korkkaamaan kaljan. Puariin mars.
Varapäällikön hommat on olleet ihan mukavat. Haastavia hommia on jo nyt, vaikka meillä on komppaniassa vain yksi joukkue. Sodan aikanahan mulla olisi alaisuudessa neljä joukkuetta. Jospa kertauksissa pääsis tähän tutustumaan.
Kapteeni suostutteli viime viikolla mua jäämään soppariks. Edes siksi aikaa, kunnes työt alkaa elokuussa. Kerkesin jo innostua asiasta, mutta sitten päällikkö sanoi etteivät ota mielellään pätkätyöläisiä, vaan kerralla sellasen joka on puoli vuotta. Nooh, muutaman viikon loma ennen töiden alkua intin jälkeen ei oo varmaan yhtään pahitteeks.
On kyllä kieltämättä ollu sellasia päiviä, jolloin tuntuu ettei mikään onnistu, alaiset ei hoida hommiaan, ja vertaiset vaan vittuilee, mutta on se tän pirun hyvän kokonaisuuden rinnalla melko pientä. Intti on ollu mun tähänastisen elämäni mielenkiintosinta aikaa. On tullu koettua suurin mahdollinen ilontunne, vitutus, henkinen/fyysinen väsähtäminen, onnistumisen ilo ja stressi. Kyllä voi viitata kintaalla oman siviilimaailman ongelmille, kun ei ne tunnu oikein miltään intissä koetun paineen rinnalla :D Siihenkin on tottunu. Enää ei jaksa stressata, niinkun esim. p-kaudella. Sillon oli tosi kovat paineet suoritumisesta. Rukkiin oli pakko päästä. Nyt vaan luotetaan siihen, että "järjestelmä hoitaa", kuten meidän komppaniassa on tapana sanoo :D
Nyt kieltämättä on tullut laskettua aamuja, mutta tiiän kun heinäkuun 4. pv kävelen viimesen kerran portista ulos, niin aika haikee mieli tulee. Intin tiettyjä juttuja tulee tosi ikävä, mutta joitakin ei todellakaan halua edes muistella.
No nyt riittää tämä paskanjauhaminen. Heh, tuosta tuli muuten mieleen. Näin viime vkl mun veljee pitkästä aikaa pariin kuukauteen. Kerkesin sille kaks minuuttia jutustella niin eka veljen kommentti oli "Kyllä huomaa, että neiti on ollu armeijassa kun lauseet on niin vittua ja perkelettä täynnä".
Mut joo, meen korkkaamaan kaljan. Puariin mars.
maanantai, 28. huhtikuu 2008
Viikon loma.
Ei ne kansanedustajatkaan ihan perillä maailman menosta ole. Meidän alikersantti Eskelinen oli pitänyt kansanedustajille esittelyn kenttäkeittimestä, sitä oli sitten seurannut kysymykset "Eihän tällä nyt oikeesti mitään ruokaa metsässä keitetä" Joo, kyllä ihan oikeesti keitetään. "Siis ihanko oikeesti? Te siis varmaan vaan lämmitätte ruuan tällä?" Ei kun keitetään ihan alusta loppuun. "Oho, no siis varmaan jotain helppoja lihakeittoja vaan?". No juu ei. Kyllä me tällä tehdään lasagnet sun muut. "Ahaa, no onpas ihme." Kun keskustelu oli kääntynyt naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen, alkoi kysymykset muuttua vaan mielenkiintoisemmiksi; "Niin, teillä naisillahan on oma naiskasarmi, jossa te harjoitatte näitä armeijajuttuja, käskytätte vaan toisianne jne.?" "Eihän naisilla ole marsseilla mitään kantamuksia, vaikka miehillä olisi?" No juu, kyllä meillä on ihan samat tavarat kannosssa kun miehilläkin. "No ne ei varmaan paina kun jotain 10 kiloa korkeintaan?" Noh, painaahan se täyspakkaus sen 45kiloa. Huh huh, että oli hauskaa kun kuulin tuon :D
Viime viikolla olin vapaaehtoiseen asepalvelukseen astuville naisille kertomassa alik Jaakkosen kanssa karuja inttijuttuja. Valintatilaisuudessa tytöi saivat kokeilla täpäriä, ja kysyä kaiken mikä mieltä askarruttaa. Voi kunpa meidänkin valintatilaisuudessa olisi ollut tällainen mahdollisuus. Silloin pari vuotta sitten meille joku vanhempi naishenkilö oli kertomassa lottien asemasta sodan aikana (mielenkiintoinen puhe, mutta ei sinällään palvellut meitä siinä tilaisuudessa), ja joku kirjuri poitsu esitteli armeijan varusteita. Eihän se poika raukka edes tiennyt, mitä tetsari ja reppu pitävät sisällään, eikä kyllä muihinkaan yksinkertaisiin kysymyksiin osannut/halunnut vastata. Paska maku jäi siitä päivästä.
Viikon loma. Tuli enemmän kun tarpeeseen. Nykyään tuvassakaan ei voi vaihtaa edes radiokanavaa, tai syttyy hirveä sota. Tuntuu, että kaikilla on pinna superkireällä. Täytyy ikävä kyllä myöntää, että arvostus ja kunnioitus, mitä minulla vielä vuosi sitten oli armeijaa kohtaan, on päässyt hieman kaventumaan. Palveluksessa olevat varusmiehet pitävät armeijaa pakkopullana, vankilana, paskana paikkana, jossa ei tehdä mitään tärkeää, jokaisesta hommasta yritetään sluibata. Motivaatio palvelusta kohtaan liian monella on nollassa, jopa naisilla. Ja totta hitossa tämä vaikuttaa omaankin palvelusmotivaatioon. Armeijan perimmäinen tarkoitus on monilta unohtunut kokonaan. Jos joku olisi vuosi sitten tullut minulle väittämään, että naiset tulevat inttiin vaan munan perässä, olisin totaalisesti suuttunut ja haukkunut sellaista väittävän alimpaan helvettiin. Nyt jos joku sanoo niin, joudun toteamaan, että kyllä se vaan niin joidenkin naikkosten kohdalla tuntuu olevan. Enkä voi sanoa väitteeni olevan perusteeton, kyllä sitä on tullut nähtyä yhtä sun toista, Haminassakin... Edellisessä saapumiserässä ollut naisalikessukin nukkui viimeset kuukaudet oman poikaystävänsä tuvassa samassa sängyssä. Harmi kun se naikkonen ei jäänyt kiinni. Mutta tästä asiasta en kirjoittele enempää, vaikka mieli tekisikin, ettei kukaan hameväestä vetäise palkokasvia hengitysteihin.
Nyt tuntuu olevan vaan negatiivisia asioita kirjoitettavana, mutta jatketaan samaa linjaa. Viimeksi ehdin jo hehkuttaa miten olen pysynyt terveenä. Ja pöh, kipeeksi tulin taas. Antibioottikuuri loppui onneks eilen. Viime viikolla multa leikattiin pari kappaletta viisauden hampaita poies. Toiselta puolelta lähtee samanlainen kalusto kesäkuussa heti loppusodan jälkeen.
Ainiin, kotiuttamiskonserttiin saadaan aivan superhyvä bändi, Klamydia nimittäin. Toiseks viimesenä päivänä voikin jo fiilistellä Himaan-biisiä ihan tosissaan :)
Luojan kiitos, sukset luovutetaan pois varmaankin ens viikolla. Niitä lankkuja ei tule ikävä :D On se intin pyörä himpun verran parempi, mutta ei oo mun suosikki sekään. Vieläkin on niin tuoreessa muistissa se 90km reissu Vuosankaan.
Miekkonen on koko viikon töissä, lukuunottamatta torstaita, joten mulla on päivät aikaa siivota. Tänään pitäis äitin luokse Tuusniemelle viedä roippeita, ei muuten mahduta olemaan täällä kämpässä. Ah, vappu on ylihuomenna ja vedän kyllä sillon sellaset uberkännit ettei mitään järkee. S)
Viime viikolla olin vapaaehtoiseen asepalvelukseen astuville naisille kertomassa alik Jaakkosen kanssa karuja inttijuttuja. Valintatilaisuudessa tytöi saivat kokeilla täpäriä, ja kysyä kaiken mikä mieltä askarruttaa. Voi kunpa meidänkin valintatilaisuudessa olisi ollut tällainen mahdollisuus. Silloin pari vuotta sitten meille joku vanhempi naishenkilö oli kertomassa lottien asemasta sodan aikana (mielenkiintoinen puhe, mutta ei sinällään palvellut meitä siinä tilaisuudessa), ja joku kirjuri poitsu esitteli armeijan varusteita. Eihän se poika raukka edes tiennyt, mitä tetsari ja reppu pitävät sisällään, eikä kyllä muihinkaan yksinkertaisiin kysymyksiin osannut/halunnut vastata. Paska maku jäi siitä päivästä.
Viikon loma. Tuli enemmän kun tarpeeseen. Nykyään tuvassakaan ei voi vaihtaa edes radiokanavaa, tai syttyy hirveä sota. Tuntuu, että kaikilla on pinna superkireällä. Täytyy ikävä kyllä myöntää, että arvostus ja kunnioitus, mitä minulla vielä vuosi sitten oli armeijaa kohtaan, on päässyt hieman kaventumaan. Palveluksessa olevat varusmiehet pitävät armeijaa pakkopullana, vankilana, paskana paikkana, jossa ei tehdä mitään tärkeää, jokaisesta hommasta yritetään sluibata. Motivaatio palvelusta kohtaan liian monella on nollassa, jopa naisilla. Ja totta hitossa tämä vaikuttaa omaankin palvelusmotivaatioon. Armeijan perimmäinen tarkoitus on monilta unohtunut kokonaan. Jos joku olisi vuosi sitten tullut minulle väittämään, että naiset tulevat inttiin vaan munan perässä, olisin totaalisesti suuttunut ja haukkunut sellaista väittävän alimpaan helvettiin. Nyt jos joku sanoo niin, joudun toteamaan, että kyllä se vaan niin joidenkin naikkosten kohdalla tuntuu olevan. Enkä voi sanoa väitteeni olevan perusteeton, kyllä sitä on tullut nähtyä yhtä sun toista, Haminassakin... Edellisessä saapumiserässä ollut naisalikessukin nukkui viimeset kuukaudet oman poikaystävänsä tuvassa samassa sängyssä. Harmi kun se naikkonen ei jäänyt kiinni. Mutta tästä asiasta en kirjoittele enempää, vaikka mieli tekisikin, ettei kukaan hameväestä vetäise palkokasvia hengitysteihin.
Nyt tuntuu olevan vaan negatiivisia asioita kirjoitettavana, mutta jatketaan samaa linjaa. Viimeksi ehdin jo hehkuttaa miten olen pysynyt terveenä. Ja pöh, kipeeksi tulin taas. Antibioottikuuri loppui onneks eilen. Viime viikolla multa leikattiin pari kappaletta viisauden hampaita poies. Toiselta puolelta lähtee samanlainen kalusto kesäkuussa heti loppusodan jälkeen.
Ainiin, kotiuttamiskonserttiin saadaan aivan superhyvä bändi, Klamydia nimittäin. Toiseks viimesenä päivänä voikin jo fiilistellä Himaan-biisiä ihan tosissaan :)
Luojan kiitos, sukset luovutetaan pois varmaankin ens viikolla. Niitä lankkuja ei tule ikävä :D On se intin pyörä himpun verran parempi, mutta ei oo mun suosikki sekään. Vieläkin on niin tuoreessa muistissa se 90km reissu Vuosankaan.
Miekkonen on koko viikon töissä, lukuunottamatta torstaita, joten mulla on päivät aikaa siivota. Tänään pitäis äitin luokse Tuusniemelle viedä roippeita, ei muuten mahduta olemaan täällä kämpässä. Ah, vappu on ylihuomenna ja vedän kyllä sillon sellaset uberkännit ettei mitään järkee. S)
sunnuntai, 13. huhtikuu 2008
TJ 82.
Tj senkun vähenee. Kajaanissa en kovin kauaa kerenny koksun hommia tekemään, kun lähdin kolmeksi viikoksi komennukselle Lahteen huoltopalvelu-upseerikurssille. Kurssi oli suurelta osin ihan mukava, kaksi viikkoa istuttiin oppitunneilla ja yks viikko metsässä. Tuli taas todettua, että olis niiin paljon helpompaa olla mies intissä. Kouluttajat tuntui jatkuvasti ottavan esille sukupuoleni, kun ainut nainen kurssilla olin, pääsinpäs sen johdosta joukkueenjohtajankin nakkeja hoitamaan. Muuten siellä kyllä oltiin melko nollat taulussa koko kolme viikkoa.
Lahden junamatkoilla oli olo kun jollain eläintarhan eläimellä. Tuntui, ettei ihmiset ole ennen siellä nähneet naisvarusmiestä. "Martti hei, kato tuolla on naissotilas!" Joka matkalla vähintään kolme tyyppiä tuli kyselemään, ihmettelemään ja juttelemaan naisista armeijassa. Kuulin tarinoita, miten jotkut olivat itse olleet Ranskan muukalaislegioonassa kapteenina, ja kun siihen aikaan oli semmosta ja tämmöstä, ei sillon naisia ollut. Juuri näin :D
Nyt on mukava leiriputki päällä meillä hokitsussa, viime viikon tosiaan vietin kassulla b-ajolupakurssin merkeissä. Päästiin pilestämään Defendereillä :P Ens viikolla on tykistö-viesti-huolto yhteistoimintaharjoitus. Saas nähdä löydänkö taas itseni komentoteltasta taistelusuunnitelmia ja peitepiirroksia tekemästä. Minun homma on ainakin johtaa kaikki pääosien marssit. Mukavata :) Toukokuussa on vielä kaks viikon leiriä ja kesäkuussa loppusota. Nyt ei oo ainakaan mitkään parhaimmat leirikelit. On se mukavaa kun teltan pohjalla on puol metriä vettä ja joka paikassa lentää perseelleen kun on niin liukasta.
Nyt oon jopa ollut piiitkästä aikaa terveenä, ja olen päässyt salille ja lenkille. Vähän pelottaa, miten ne kesäkuun kotiutumistestit menee :D. On päässyt kunto aika paljon laskemaan tuon sairastelun myötä, mutta koko ajan kiritään takaisin.
Siviilimaailmaankin kuuluu hyvää. Avomies kantoi kamppeensa mun kämppään, ja päästiin aloittamaan mukava yhteiselo :) Isompaan kämppään muutetaan sitten vuoden päästä. Nyt ootetaan vaan kesää, että tulee kunnon moottoripyöräily kelit 8)
Lahden junamatkoilla oli olo kun jollain eläintarhan eläimellä. Tuntui, ettei ihmiset ole ennen siellä nähneet naisvarusmiestä. "Martti hei, kato tuolla on naissotilas!" Joka matkalla vähintään kolme tyyppiä tuli kyselemään, ihmettelemään ja juttelemaan naisista armeijassa. Kuulin tarinoita, miten jotkut olivat itse olleet Ranskan muukalaislegioonassa kapteenina, ja kun siihen aikaan oli semmosta ja tämmöstä, ei sillon naisia ollut. Juuri näin :D
Nyt on mukava leiriputki päällä meillä hokitsussa, viime viikon tosiaan vietin kassulla b-ajolupakurssin merkeissä. Päästiin pilestämään Defendereillä :P Ens viikolla on tykistö-viesti-huolto yhteistoimintaharjoitus. Saas nähdä löydänkö taas itseni komentoteltasta taistelusuunnitelmia ja peitepiirroksia tekemästä. Minun homma on ainakin johtaa kaikki pääosien marssit. Mukavata :) Toukokuussa on vielä kaks viikon leiriä ja kesäkuussa loppusota. Nyt ei oo ainakaan mitkään parhaimmat leirikelit. On se mukavaa kun teltan pohjalla on puol metriä vettä ja joka paikassa lentää perseelleen kun on niin liukasta.
Nyt oon jopa ollut piiitkästä aikaa terveenä, ja olen päässyt salille ja lenkille. Vähän pelottaa, miten ne kesäkuun kotiutumistestit menee :D. On päässyt kunto aika paljon laskemaan tuon sairastelun myötä, mutta koko ajan kiritään takaisin.
Siviilimaailmaankin kuuluu hyvää. Avomies kantoi kamppeensa mun kämppään, ja päästiin aloittamaan mukava yhteiselo :) Isompaan kämppään muutetaan sitten vuoden päästä. Nyt ootetaan vaan kesää, että tulee kunnon moottoripyöräily kelit 8)
