Diu diu. Lomilla ollaan taas viikon verran. Tämä viikko viihdyttiin Vuosangan metsissä taisteluleirin merkeissä. Vaihdettiin paikkaa nelisen kertaa. Marssikäskyjen laatimiset tuli vähän turhankin tutuiksi, ja pääsin jopa kokeilemaan mitä hommia tiedustelu-valmistelu osastossa pääsee tekemään. Leiri oli yhtä hulinaa. Vähän väliä sissit teki tiedusteluretkiään, panssarivaunukin eksyi meidän alueelle ja koottiin torjuntaosasto vastahyökkäyksiin. Jota johti, kukas muu kuin minä. Eilen päästiin jääkärijoukkueena hyökkäämään/puolustamaan, olipa mukava verestää RUK muistoja :) Viime yönä meille oli määrätty lepoaikaa 21-06 välisenä aikana, jonkun uuden määräyksen takia (aikainen lomille lähtö, eikä skapparit halua, että kukaan ajaa lomamatkalla väsyn takia kolarin). Kuudesta alkaen kumminkin vartiovuorot alkoi pyöriä ihan normaalisti. Itte heräsin kipinään 05:00 (joo-o, koksukin istuu kipinässä :D), ja kuudelta möngin takaisin makuupussiin puolen tunnin unien toivossa. Otin oikein mukavan nukkuma-asennon sen jälkeen kun olin heittänyt päällysvaatteet pois ja vetänyt pipon silmille. Melkein kerkesin nukahtaa, kun yhden ryhmän pesäkkeen alueelta kuuluu hitonmoinen pauke. Sissithän ne siellä perkule, ja eikun vauhdilla komentoteltalle ilmoittamaan siitä muille yksiköille. Komentoteltan viestipäivystäjä oli hoitamassa kalustolaskentaa, joten sain tehdä siinä viestimiehen ja kahden lähetin hommat samalla. Oon tosiaankin oppinu noista radioistakin jotain, kun joka leirillä niitä on joutunu värkkäämään. Oli mulla siinä torjuntaosastossakin eilen oma lähetti radioineen.

Varapäällikön hommat on olleet ihan mukavat. Haastavia hommia on jo nyt, vaikka meillä on komppaniassa vain yksi joukkue. Sodan aikanahan mulla olisi alaisuudessa neljä joukkuetta. Jospa kertauksissa pääsis tähän tutustumaan.

Kapteeni suostutteli viime viikolla mua jäämään soppariks. Edes siksi aikaa, kunnes työt alkaa elokuussa. Kerkesin jo innostua asiasta, mutta sitten päällikkö sanoi etteivät ota mielellään pätkätyöläisiä, vaan kerralla sellasen joka on puoli vuotta. Nooh, muutaman viikon loma ennen töiden alkua intin jälkeen ei oo varmaan yhtään pahitteeks.

On kyllä kieltämättä ollu sellasia päiviä, jolloin tuntuu ettei mikään onnistu, alaiset ei hoida hommiaan, ja vertaiset vaan vittuilee, mutta on se tän pirun hyvän kokonaisuuden rinnalla melko pientä. Intti on ollu mun tähänastisen elämäni mielenkiintosinta aikaa. On tullu koettua suurin mahdollinen ilontunne, vitutus, henkinen/fyysinen väsähtäminen, onnistumisen ilo ja stressi. Kyllä voi viitata kintaalla oman siviilimaailman ongelmille, kun ei ne tunnu oikein miltään intissä koetun paineen rinnalla :D Siihenkin on tottunu. Enää ei jaksa stressata, niinkun esim. p-kaudella. Sillon oli tosi kovat paineet suoritumisesta. Rukkiin oli pakko päästä. Nyt vaan luotetaan siihen, että "järjestelmä hoitaa", kuten meidän komppaniassa on tapana sanoo :D

Nyt kieltämättä on tullut laskettua aamuja, mutta tiiän kun heinäkuun 4. pv kävelen viimesen kerran portista ulos, niin aika haikee mieli tulee. Intin tiettyjä juttuja tulee tosi ikävä, mutta joitakin ei todellakaan halua edes muistella.

No nyt riittää tämä paskanjauhaminen. Heh, tuosta tuli muuten mieleen. Näin viime vkl mun veljee pitkästä aikaa pariin kuukauteen. Kerkesin sille kaks minuuttia jutustella niin eka veljen kommentti oli "Kyllä huomaa, että neiti on ollu armeijassa kun lauseet on niin vittua ja perkelettä täynnä". 
Mut joo, meen korkkaamaan kaljan. Puariin mars.