Ei ne kansanedustajatkaan ihan perillä maailman menosta ole. Meidän alikersantti Eskelinen oli pitänyt kansanedustajille esittelyn kenttäkeittimestä, sitä oli sitten seurannut kysymykset "Eihän tällä nyt oikeesti mitään ruokaa metsässä keitetä" Joo, kyllä ihan oikeesti keitetään. "Siis ihanko oikeesti? Te siis varmaan vaan lämmitätte ruuan tällä?" Ei kun keitetään ihan alusta loppuun. "Oho, no siis varmaan jotain helppoja lihakeittoja vaan?". No juu ei. Kyllä me tällä tehdään lasagnet sun muut. "Ahaa, no onpas ihme." Kun keskustelu oli kääntynyt naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen, alkoi kysymykset muuttua vaan mielenkiintoisemmiksi; "Niin, teillä naisillahan on oma naiskasarmi, jossa te harjoitatte näitä armeijajuttuja, käskytätte vaan toisianne jne.?" "Eihän naisilla ole marsseilla mitään kantamuksia, vaikka miehillä olisi?" No juu, kyllä meillä on ihan samat tavarat kannosssa kun miehilläkin. "No ne ei varmaan paina kun jotain 10 kiloa korkeintaan?" Noh, painaahan se täyspakkaus sen 45kiloa. Huh huh, että oli hauskaa kun kuulin tuon :D

Viime viikolla olin vapaaehtoiseen asepalvelukseen astuville naisille kertomassa alik Jaakkosen kanssa karuja inttijuttuja. Valintatilaisuudessa tytöi saivat kokeilla täpäriä, ja kysyä kaiken mikä mieltä askarruttaa. Voi kunpa meidänkin valintatilaisuudessa olisi ollut tällainen mahdollisuus. Silloin pari vuotta sitten meille joku vanhempi naishenkilö oli kertomassa lottien asemasta sodan aikana (mielenkiintoinen puhe, mutta ei sinällään palvellut meitä siinä tilaisuudessa), ja joku kirjuri poitsu esitteli armeijan varusteita. Eihän se poika raukka edes tiennyt, mitä tetsari ja reppu pitävät sisällään, eikä kyllä muihinkaan yksinkertaisiin kysymyksiin osannut/halunnut vastata. Paska maku jäi siitä päivästä.

Viikon loma. Tuli enemmän kun tarpeeseen. Nykyään tuvassakaan ei voi vaihtaa edes radiokanavaa, tai syttyy hirveä sota. Tuntuu, että kaikilla on pinna superkireällä. Täytyy ikävä kyllä myöntää, että arvostus ja kunnioitus, mitä minulla vielä vuosi sitten oli armeijaa kohtaan, on päässyt hieman kaventumaan. Palveluksessa olevat varusmiehet pitävät armeijaa pakkopullana, vankilana, paskana paikkana, jossa ei tehdä mitään tärkeää, jokaisesta hommasta yritetään sluibata. Motivaatio palvelusta kohtaan liian monella on nollassa, jopa naisilla. Ja totta hitossa tämä vaikuttaa omaankin palvelusmotivaatioon. Armeijan perimmäinen tarkoitus on monilta unohtunut kokonaan. Jos joku olisi vuosi sitten tullut minulle väittämään, että naiset tulevat inttiin vaan munan perässä, olisin totaalisesti suuttunut ja haukkunut sellaista väittävän alimpaan helvettiin. Nyt jos joku sanoo niin, joudun toteamaan, että kyllä se vaan niin joidenkin naikkosten kohdalla tuntuu olevan. Enkä voi sanoa väitteeni olevan perusteeton, kyllä sitä on tullut nähtyä yhtä sun toista, Haminassakin... Edellisessä saapumiserässä ollut naisalikessukin nukkui viimeset kuukaudet oman poikaystävänsä tuvassa samassa sängyssä. Harmi kun se naikkonen ei jäänyt kiinni. Mutta tästä asiasta en kirjoittele enempää, vaikka mieli tekisikin, ettei kukaan hameväestä vetäise palkokasvia hengitysteihin.

Nyt tuntuu olevan vaan negatiivisia asioita kirjoitettavana, mutta jatketaan samaa linjaa. Viimeksi ehdin jo hehkuttaa miten olen pysynyt terveenä. Ja pöh, kipeeksi tulin taas. Antibioottikuuri loppui onneks eilen. Viime viikolla multa leikattiin pari kappaletta viisauden hampaita poies. Toiselta puolelta lähtee samanlainen kalusto kesäkuussa heti loppusodan jälkeen.

Ainiin, kotiuttamiskonserttiin saadaan aivan superhyvä bändi, Klamydia nimittäin. Toiseks viimesenä päivänä voikin jo fiilistellä Himaan-biisiä ihan tosissaan :)

Luojan kiitos, sukset luovutetaan pois varmaankin ens viikolla. Niitä lankkuja ei tule ikävä :D On se intin pyörä himpun verran parempi, mutta ei oo mun suosikki sekään. Vieläkin on niin tuoreessa muistissa se 90km reissu Vuosankaan.

Miekkonen on koko viikon töissä, lukuunottamatta torstaita, joten mulla on päivät aikaa siivota. Tänään pitäis äitin luokse Tuusniemelle viedä roippeita, ei muuten mahduta olemaan täällä kämpässä. Ah, vappu on ylihuomenna ja vedän kyllä sillon sellaset uberkännit ettei mitään järkee. S)