Nyt on jo aika vähän. Mutta kaikkea on taas kerenny tapahtua.
Ennen loppusotaa olimme muutaman yön nakkileirillä Vuosangassa. Toimenkuvani ei ollut kovin haastava; maalailimme puihin punaisella maalilla vaara-alueen rajan merkkejä :D Sainpahan mukavat rusketusrajat.

10.-17.6 oli se kauan ja pitkään odotettu loppusota Valtimon metsissä. Oltiin viikon aikana kolmella eri alueella, josta ensimmäinen oli suosikkini. Kunnossapitokomppania ryhmittyi Rumon koululle pariksi yöksi. Eipä ole ennen tullut vietettyä niin mukavaa ja ylellistä leirielämää :D Loppuleiri oltiinkin itikoiden syötävänä metsässä. Varsinaista vihollista en itse nähnyt kertaakaan, mutta vihollisen lentotoimintaa oli siitäkin edestä. Vähän väliä sai ravata puun juurella ilmahälytyksien takia. Parina viimeisenä päivänä vasen jalkani alkoi oireilemaan. Olihan siinä jo kaks viikkoa ollut lihastulehdus, mutta ei oo sen kummemmin vaivannut ennen tätä. Nyt tätä kirjotellessani jalkani on vieläki kipee, vaikka oon syöny 800mg buranoita kolmesti päivässä viikon verran. Lääkärin mukaan magneettikuvauksella selviäisi tarkasti vaivan laatu. Saas nähdä pääsenkö valtion kustannuksella enää kuvaukseen tässä vaiheessa inttiä.

Loppusodan viimeisenä päivänä minulla oli aika viisaudenhampaanpoistoon, ja siitä saan kärsiä vieläkin. Nyt juhannuslomilla ollessani hampaan tilalla oleva reikä on tulehtunut ja välillä koskee niin, että meinaa taju lähteä. Juuri tulinkin lääkäristä, mutta huomenna uudestaan.

Välillä jotain kivaakin; perjantaina alkaa moottoripyöräkortin teoriatunnit. Kauan odotettu haave on toteutumassa :) Parin viikon päästä alkaa reilun kuukauden kesäloma. Ei osaa kyllä vieläkään sisäistää sitä, että kotiutuminen on lähellä. Vaikka perjantaina saatiin hokitsuunkin uusi satsi tuoreita alikersantteja :)
Mutta juu. Minäpä häippäsen tästä. Ei näin nättinä päivänä sisällä malta olla.