Huh huh. Käsi osaa kyllä olla kipeä tuon kortisonipiikin takia. Yöllä en oikein saanut nukuttua, kun koski niin perkuleesti. Saa kyllä luvan parantua. Viikon päästä olisi Polarin kuntotestikin, jossa mitataan mm. hauisten voimaa, eikä tällä kädellä paljon nostella. Toivottavasti tulokset ovat parantuneet sitten joulukuun. Erityisesti kiinnostaa se, miten hapenottokyky on kehittynyt. Ainakin omasta mielestäni leposyke on laskenut ja muutenkin sydän toimii vähän paremmin. En ole ainakaan huomannut mitään suurempia rytmihäiriöitä. Suurentuneen sydänlihaksen takia joudun joskus tulevaisuudessa luultavasti ottamaan käyttöön verenpainelääkkeet, mutta onneksi se ei vielä ole ajankohtaista. Sen siitä saa kun urheilee ja tekee töitä kipeänä. En suosittele. Ei ollu yhtään mukavaa olla kuumeessa kaksi kuukautta viime kesänä.
Hemskutti, että on aika mennyt todella nopeaan. Vastahan minä istuin koulunpenkillä opiskelemassa hydrauliikka ja pneumatiikka juttuja odottamassa työharjottelun alkamista. Työharjottelu Toyotalla oli kuin lottovoitto verrattuna koulussa palloilemiseen. Turhauttavaa yrittää opiskella sellaisessa laitoksessa, jossa luokkakavereilla ei löydy minkäänlaista opiskelumotivaatiota ja opettajat eivät saa pidettyä kuria. Luulen, että armeijassa tulen eniten juuri pitämään siitä kurinalaisesta ja selkeästä ympäristöstä. Siellä asiat tehdään järjestelmällisesti tietyn kaavan mukaan, ja on tietyt määräykset, joita noudatetaan. Inttiin lähtöä olen odottanut jo pari vuotta, enkä vieläkään voi uskoa, että vihdoin lähtö on lähellä.
Perhettä, tai muitakaan sukulaisia ei voi liian kannustavasta asenteesta syyttää. Veli sanoo, että hän ei kehtaa minua enää siskokseen tunnustaa jos armeijaan lähden (hän itse jätti mm. menemättä kutsuntoihin ja poliisin piti perään soitella). Toisen veljen kanta on ihan ok. Hän ei itse ole ollenkaan suorittanut armeijaa terveydellisten syiden takia. Äiti ei usko vieläkään, että olen oikeasti lähdössä ja mummo sanoo odottavansa vaan sitä päivää milloin minulle tulee koti-ikävä ja palaan häntä koipien välissä takaisin. Ukki taas on hieman kauhuissaan. Ei tietenkään usko, että tyttö sodassa pärjäisi. Ihan samahan se on, vetääkö siitä liipaisimesta nainen vai mies, kunhan vihollinen kuolee. Si vis pacem, para bellum. Jos tahdot rauhaa, valmistaudu sotaan.
Tänään lähden Leppävirralle juhannusta viettämään. Pitääpä siis alkaa pakkailemaan tavaroita. Hyvää juhannusta kaikille :)
Laitanpa tähän loppuun listan, mitä olen nyt tässä vaiheessa päättänyt ottaa mukaan Kajaaniin:
Henkilökohtaset lääkkeet + reseptit, vitamiineja, flunssalääkkeitä, voiteita (Orudis, Ice power, Hydrocortison, kosteuvoide, huulirasva), sakset, topz -puikkoja, hammasharja + tahna, puhdistusliinoja, 3l pusseja (pakkipusseja siis), silmälasikotelo, neulaa + lankaa (käskettiin ottaa mukaan alokasliitteessä :D), rannekello, shampoo, lenkkarit (lähtee jalkaan suoraan), sisäliikuntakengät, alusvaatteita, sukkia, laastaria (myös combeed), rahhoo, kelakortti, ajokortti, rokotuskortti, tiedot silmälaseista, proteiinipatukoita (nam), kännykkä, laturi, muistiinpanovälineet, henkkarit, peili, hiuslakka + geeli (mikäli mulla lähtiessä on edes hiuksia :D), deodorantti, uimapuku, otsalamppu ja tärkein; palvelukseenastumismääräys.
