Kaksi viikkoa on vierähtänyt. En voi kyllä muistaa millään mitä kaikkea on tapahtunut, mutta jotakin yritän kertoa sieltä täältä. Elikkäs, pari viikkoa sitten oli ihana 90km pyörämarssi Vuosankaan. Tetsarit päällä poljettiin n.28 asteen helteessä. Matka meni hyvin, paitsi että perse hierty ihan verille. Illalla oli luksusta päästä 15 minuutiksi saunaan rantasaunalle. Enpä olekaan ennen päässy masin lavalla saunareissulle menemään rynkky kainalossa :D Yöllä tuli nukuttua huimat pari tuntia, jossain vaiheessa kipinämikko oli simahtanut ja teltassa oli kylmä kun pohjoisnavalla. Yöllä mulla oli myös vartiovuoro (jännää oli nähdä koko ajan liikkuvia olentoja puiden takana, vaikka ei siellä mitään oikeasti ollu)Seuraava päivä alko hemmetinmoisella ukkosmyrskyllä. Kadetit piti meille taistelijaparin hyökkäysammuntoja (olipa ihanaa tetsata suolla vesisateessa) ja puolustusammuntoja meille piti kokelaat. Päivä meni kutakuinkin siinä. Koko päivän oli todella väsynyt ja heikko olo. Nukahdin melkein joka tauolla puun juurelle. Illalla päästiin taas saunaan. Eikä yöllä nukuttu edellisyötä enempää. Seuraava päivä jatku samoilla harjoituksilla mitä edellisenäkin oli ollut. Kuuden aikaan sitten lähdettiin linja-autossa takaisin kassulle. Siellä sitten kiireessä huollettiin telttakamat ja omat morsiamet. Meinas tulla hieman kiire, kun kaikki leirikamat oli levällään lattialla kun huudettiin, että "komppaniassa hiljaisuus". Piti vielä pakata seuraavan päivän ampumaratavarustus. Siinä sitten tyttöjen kanssa odoteltiin klo 23, että osa pääsis suihkuun ja vessaan, ennen kuin pääsi oman punkan lämpöön. Seuraavana päivänä ammuttiin rk7 monen monituista kertaa (voitte arvata miten perseelleen se meni, kun väsytti enemmän kun laki sallii). Sitten lomille mars. Alkuviikosta en muista todellakaan mitään.

Viime viikolla oli sitten alkuviikosta taistelijan tutkinto (meni ihan kohtalaisen hyvin, kokonaispistemäärää en tiedä). Kersantti piti meille myös mukavaa rynkkyjumppaa. Kädet huusi armoa :D Keskiviikkona sitten aamulla lähdettiin täyspakkausmarssilla mortti2:lle. Marssittiin vähän matkaa, laitettiin teltta pystyyn. Juostiin ilta asemarallia (lensin turvalleni ainakin 150 kertaa) ja meille pidettiin rasteja mm. varamiinoitteesta. Illalla sitten tuli hyökkäys ja saatiin paukkupateilla paukutella kohti vihollista. Sitten tulikin irtaantuminen. Teltta kasaan ja eikun marssille. Sain mukavan telamiinan kantoon täpärin lisäks, kun unohdin (prkl) ottaa t-paidan mukaan. En käsittänyt, että vara-alusasu tarkoittaa myös t-paitaa. Marssittiin mukavat kaksi ja puoli tuntia, välillä pilkkopimeässä metsässä, välillä tiellä. Sitten sain luovuttaa rakkaan telamiinan pois ja jatkaa matkaa astetta kevyemmällä täpärillä. Marssittiin yhteensä kolme ja puoli tuntia. Sen jälkeen nukuttiin muutama tunti taivasalla makuupusseissa ja aamulla aloitettiin suojelukoulutus, jossa käytiin mm. kyynelkaasuteltassa testaamassa suojanaamarin tiiveys. Sitten pikainen marssi takaisin kassulle (jalat oli tässä vaiheessa jo melko hapoilla) ja leirikamojen huoltoon. Vielä seuraavana päivänäkin selkä ja jalat oli niin kipeät, että tuntu että vieläkin olis täpäri selässä :D Marssilla yks poika pökertyi ihan kunnolla ja joutu tiputukseen. Täytyy myöntää, etten ikinä olisi uskonut, että jaksan yksin kantaa koko matkan sitä täpärin ja telamiinaa. Kahden ja puolen tunnin jälkeen meinasin joka askeleella tipahtaa polvilleen ja heikotti hullun lailla. Hoin koko ajan itselleni, että perkele kyllä se on sotilaan jaksettava tämä kantaa. Otin alusta asti linjan, että en valita vaikka tuntuis kuinka pahalta, enkä varsinkaan halua antaa varusteitani poikien kannettavaksi. Se olisi hemmetin väärin, että muut joutuvat kärsimään minun unohduksestani.

Perjantaina oli sitten vähän lepimpi päivä, ja illalla lomille. Sain muuten perjantaina viedä meidän joukkueen syömään. Hehee, en tiedä parempaa kun että reilut parikymmentä jamppaa tekee sen, mitä _minä_ käsken. Meidän joukkue on pienentynyt huimasti, kun osa on lähtenyt kuskeiksi. Ja perjantaina lähti taas yksi poika lisää sivariin. Ens viikolla perjantaina alkaa AUK ja edessä on muutto uuteen yksikköön. Vasta torstaina tietää mihin linjalle päädyn. Ja muuten. Nyt on naistenkin 45 pvn harkinta-aika mennyt umpeen. Enää ei voi lähteä muuta kuin sivariin. Mulla ei ole ainakaan ollut koti-ikävää, eikä ole edes rankkojen harjoitusten aikana vituttanut. Tykkään edelleenkin armeijassa olosta päivä päivältä enemmän ja enemmän. Jotkut ovat kysyneet paljon on tj, vastaus on, että aivan liian vähän :P

Tämä oli nyt vähän tämmönen pikakirjotus, mutta ei ole omaa konetta ja kiire on hirmuinen. Kirjottelen lisää, kunhan lomilla menen äitin luokse.