Nonih, onpa pitkä aika siitä kun viimeks kirjottelin. Ei lomilla pääse nettiin, niin se on täysi mahdottomuus. Kerronpa nyt vähän suurpiirteisesti mitä kaikkea on tapahtunut.

P-kauden viimeinen viikko vierähti kamppailukoulutuksen ja suunnistuksen parissa. Pari iltaa ennen AUKin alkua kokelaat pyysivät minut käymään tuvassaan, ja antoivat mulle upseerioppilaan olkapoletit, kun niitä kuulemma tulen tarvitsemaan. En siis kovin huonosti p-kautta vetänyt :) Viimeinen ilta hokitsussa olikin haikea. Tytöistä yksi, Paakinaho, jäi huoltokomppaniaan täyttämään lääkintämiehen tehtäviään. Tavaroita pakkailtiin ja illalla mentiin tv-tupaan, joissa alikit ja koksut juoksutti meitä ja näytti meille *kröhöm* k-18 videota, joka sitten myöhemmin luovutettiin kovimmalle runkkarille (minulle siis). Seuraava päivä menikin sitten ihmetellessa 3. jääkärikomppanian tiloja (aamusäkkiä oli mukava kantaa :D). Suurin muutos hokitsuun verrattuna oli se, että naisilla oli vaan yksi vessa käytössä, ja meillä on erilliset suihkuvuorot poikien vessaan. Tai sitten käydään alakerran johtajien suihkussa (tosi mukavaa hiimailla boksereissa, kun majuri kävelee vastaan).

AUK1 on ollut kyllä totaalisen erilainen p-kauteen verrattuna. Jokainen meistä on vuoroviikoin ollut ryhmän konekiväärimies, kevytkertasinkotaistelija, raskaskertasinkotaistelija, ryhmänjohtaja, ryhmän varajohtaja, tupa- ja aluevastaava, varastomies tms. Jotkut onnekkaat pääsevät kokeilemaan joukkueen johtajan roolia. Kuri on siis arvatenkin hieman löysempi kun kaverit komentaa toisiaan. Itse olin ryhmänjohtajana viikon Vuosangan leirillä. Ei mikään helppo homma ekaa kertaa johtaa ryhmän hyökkäystä. Sain kumminkin hyvän palautteen leiriviikosta. Leirillä sai kyllä mukavia uusia kokemuksia; päästiin ampumaan kevytkonekiväärillä, ja kevytkertasingolla. Ja pimeämmunnat oli kyllä aikamoinen valoshow! Fyysisesti ei ole ollut paljon sen rankempaa kuin p-kaudellakaan. Kokeita, niin kirjallisia kuin käytännönkin, on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Välillä on tuntunut olo samalta kuin olisi lukiossa :D Mutta todella paljon uutta on tullut opittua, ja on päässyt tutustumaan uusiin aseisii, kuten PKM:n, kevytkonekivääriin, ilmatorjuntakonekivääriin, apilakseen yms.

Mutta, naisiin ei intissä suhtauduta vieläkään kovin hyvällä tavalla. Kun satuin kertomaan pojille, että sain johtajatehtäväradasta komppanian toiseksi parhaimmat pisteet, niin kommentti heiltä oli "Monellekko annoit?". Nainen ei voi siis missään nimessä menestyä armeijassa ilman, että jakaa pilluaan. Kumma kyllä, että olin kymmenes kurssimenestys arvostelulistalla, kurvannut siis melko monen jätkän ohi, vaikka housut on pysyneet koko ajan jalassa. Ja meitä on kiväärilinjalla 87, kolmen jätkän lähdettyä sivariin.

Mutta, nyt AUK1 päättyy, ja porukan tiet eroaa. Kolme tyttöä meiltä lähtee huoltopalvelu-AUKiin Lahteen, neljä jää kiväärilinjalle Kajaaniin, ja minä lähden RUK:hon Haminaan. Suurin unelmani siis toteutui. Eilen saimme tietää kurssimme arvosanat. Argh, olin yhden kolmasosa pisteen päässä kiitettävästä kurssiarvosanasta. Apukouluttajilta olin saanut täydet pisteet arvioinnista, kuinka sopiva sodanajan johtaja olisin. Ja kouluttajiltakin herui pisteitä 2,5/3. Olen siis hemmetin tyytyväinen kurssimenestykseeni. Ja turhaan minä p-kokeiden pisteitäkin olin huolehtinut. Yliluutnantti sanoi p-kaudella, etteivät ne riitä reserviupseerikouluun. Tarkistin kumminkin pisteet, ja kyllähän ne riittivät! Perjantaina 15 taistelijaa kiväärilinjalta suuntaa kohti Haminaa, se on n.10 vähemmän mitä viime vuonna RUK:hon otettiin. Jännittää vaan kestääkö kunto. Pää kestää kyllä. Maanantaina saan sen hienon kiväärimerkin hihaani, ja torstaina osasta meistä tulee jo korpraaleja. Kraak.

Päivä päivältä vaan tulen varmemmaksi, että työ puolustusvoimissa on se juttu, mitä haluan loppuelämäni tehdä. Toivottavasti tulen pärjäämään reserviupseerikoulussa, niin voin hyvillä mielin laittaa paperit maanpuolustuskorkeakouluun vetämään myöhemmin. Päivääkään en vaihtais pois. Antakaa lisää niitä aamuja ;)