RUK:a kolmisen viikkoa takana. Melkoista hullunmyllyä on ollut ja kiirettä riittää. Kokeita on enemmän kuin tarpeeksi ja metsäöitä vielä enemmän :D Viime viikon makoilin osastolla flunssan/kuumeen/vatsataudin kourissa, mutta muuten on pysytty menossa mukana. Teoriatunneilla ollaan enimmäkseen istuttu, sitten on ollut käytönnön harjoituksia hyökkäyksestä. Kaikenkaikkiaan melko kiireinen tahti on oppia uutta asiaa, ja vastuuta on enemmän. Meitä on kirveskomppaniassa kolme tyttöä, jokainen tytsy eri joukkueessa. Itse olen bravon naisvahvistus. Kurssin nimikin on jo päätetty. Se on Routa. Itse ainakin tykkään tuosta, tuleehan siitä ainakin mieleen se Kotiteollisuuden "Routa ei lopu".

Seuraavaksi ollaan taas kaksi viikkoa kiinni, leirillä siitä ollaan kolme yötä puolustuksen merkeissä. Nyt en ehdi kovin pitkää tarinaa kirjoittelemaan, mutta tämä olikin vain ilmoitus, että elossa ollaan. En ole kokenut vielä, muuta kuin yhden hajoamisen, ja sekin tapahtui osastolla kun lääkäri ei päästänyt minua hyökkäys- ja linnoitusharjoitukseen. Intti on parasta mitä elämällä on mulle tarjota. Kiitos ja nam. Upseerioppilas Miettinen lopettaa tältä erää tämän lässytyksen ja lähtee viemään ukille isänpäivälahjaa.